Missä olet: Veturimies- lehti > Ensimmäinen vuosi liittosihteerinä

Ensimmäinen vuosi liittosihteerinä (käännös)

 

Joulukuussa 2009 siirryin edellisestä työpaikastani AKT:sta kuudennesta kerroksesta kolmanteen kerrokseen Veturimiesten liittoon töihin. Jo heti alkupäivinä pääsin käräjäoikeuteen Kotkaan katsomaan oikeudenkäyntiä, jossa syytettiin ja tuomittiin veturinkuljettaja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta kuorma-auton ja veturin yhteentörmäyksessä. Onneksi keväämmällä hovioikeudessa tämä tuomio muuttui. Pari muutakin juttua on vuoden aikana poliisiasemalla käyty selvittämässä, mutta niitä kuljettajia ei sentään onneksi ole viety oikeuteen asti.

Ensimmäinen vuosi on ollut kuin olisi koulussa taas. Uutta liki kaikki työt: On juniin liittyviä asioita, työsuojeluasioita, työehtosopimusasioita ja rikosjuttuja. SAK ja VR ovat ihan omat maailmansa, joissa suunnistaminen on ollut välillä sangen haastavaa.
Yksi mielenkiintoinen juttu on ollut tämä lehti, jonka pääkirjoituksen olen kirjoittanut joka numeroon. Ei ole ollut helppoa kirjoittaa vaikkapa routavaurioista, kun ei ole ollut asiasta mitään tietoa. Mutta oppiihan sitä. ;)

Joulukuussa olimme hallituksen ”poikain” kanssa pikkujouluilemassa Suomenlahdella ja hieman maissakin asti. Humppayhtye soitti ja sen tahdissa yritin saada jalatkin kulkemaan, jopa tangonakin. Jotkut meistä jaksoivat aamulla kierrokselle Tallinnaan, mutta osa taisi jäädä nukkumaan. Aika velikultia nuo jätkät.

Muutenkin on yhteistyö toiminut noiden miesten kanssa. Paljonhan nuo puhuu joka kokouksessa ja veturien ajamisesta puhuttaessa en kaikkea vielä ymmärrä, mutta kivasti on alkanut tämä työ. Olen erinäisiä asiakirjoja jo ehtinyt laatia ja palautetta niistä saanutkin.  Vielä on paljon opittavaa, mutta hyvin olen päässyt työhön sisään.

Uuden vuosikymmenen alkajaisiksi käytiin osastovierailuilla. Tutuiksi tuli Pieksämäki ja Iisalmi (tai oikeastaan paikallinen asema ja hotelli..) sekä Kouvolan karjut. Tampereellakin tuli piipahdettua, samoin Karjaalla. Helsingin osastossa sain jo ensimmäisen kokemuksen siitä, että jotkut haluavat olla tarkoituksella ilkeitä – aiheenhan keksii aina. Kuukausi oli silloin töitä paiskittu. Mutta mukavaa porukkaahan nämä, veturinkuljettajat, noin yleensä.

Että jotakin junankuljettamisesta oppisin ymmärtämään, niin kävin RATA 2010 messuilla tutustumassa. Vähän sekin laajensi näkökulmaa.  

Helmikuu oli uuden yhteistyön alkua: Rautatieläisliitot pitivät yhteisen kokouksen ja kuljetusliitot käynnistivät yhdistymishankkeen. Kokonaan uuden liiton rakentaminen vie aikaa. Työ päätettiin organisoida niin, että joka liitosta valittiin työryhmiin jäseniä ja niissä tehdään aihealueen valmistavat työt. Minä olen järjestö-, viestintä- ja koulutustyöryhmän puheenjohtaja ja vedän sen työryhmän työtä. Lisäksi olen mukana edunvalvonta- ja henkilöstötyöryhmissä. Työtä riittää vielä moneksi vuodeksi, mutta ensi kesään mennessä pitäisi jotain valmista saada aikaa.

Maaliskuussa alettiin neuvotella työehtosopimusta. VR:n johtajat toisella puolella pöytää istuttiin ja neuvoteltiin. Pala kerrallaan sopimus saatiin aikaiseksi. Valtuusto hyväksyi neuvottelutuloksen ja se allekirjoitettiin. Ei jouduttu työtaistelutoimenpiteisiin, ainakaan ensimmäisenä vuonna.

Lisäksi tutuksi on tullut pohjoismainen yhteistyö ja kansainväliset asiat. Pari kongressia järjestettiin juuri ensimmäisenä vuotenani. Kävimme vuonojen maassa ja myös ostamassa sombrerot ja päätettiin samalla kansainvälisistä asioista: Viva solidarité! (=Kauan eläköön solidaarisuus)

Syyskuussa olikin paljon tapahtumia: JT-miehet ja juniorit ja välissä matka Thaimaahan sekä lopuksi pohjoismaisten veturimiesten kanssa kohti pohjoista.

Tartossa kävimme nuorten aktiivien kanssa: Ensin laivalla yli ja linja-autolla perille. Ei ollut aamuisin kato edes suuri, vaikka aamuyöstä vasta hotellille kömmittiin. Hyvä on turnauskestävyys itse kullakin. Aiheena oli kokousten pitäminen ja miten saadaan jatkoa liittotoiminnalle. Jatkumoa tarvitaan.

Lokakuun puolelle hieman meni LM/TSV päivät. Suuntana oli Turun satama ja päädyttiin kellumaan laivalle Tukholman suuntaan. Aamuun asti taas meni ja parin tunnin unien jälkeen ei meinannut saada silmiä pidettyä auki. Pirteänä pysyminen on helpompaa, jos itse opettaa.

Syksymmällä vietiin kuljetusalan ammattiliiton perustamishankkeen vuoksi puolen sataa liittotoimitsijaa Kiljavalle keskustelemaan aiheesta. Toimitsijat istuivat työryhmissä ja puhuivat liittojen eroista ja toimintatavoista. Illalla syötiin yhdessä ja tanssittiin karaoken tahtiin. Ja taas oppi tuntemaan pari uutta ihmistä.

Syksyn satoa olivat myös työsuojelun yhteistoimintasopimusneuvottelut. Neuvoteltiin ja puhuttiin, mutta neuvottelut eivät edenneet. VR olisi halunnut lopettaa ETV:n työn ja he tarjosivat lähinnä työnantajan vahtikoiran asemaa tilalle. Osastoissa oli jo tunnelma, että pyörät seis vaan. Uhkailulla siitä sitten taas selvittiin ja kohta on sopimus saatu aikaiseksi. Parit pikku viilaukset enää jäljellä.

Tässä on ensimmäisen vuoden sato. Uusi on jo alkanut vauhdilla. Oli siinä taas pikkujoulutkin ennen loppua. Mutta kuka niitä enää muistelemaan…

 

 

powered by eMedia